Tätä Baileys-torttua on tehty tosi monessa blogissa; alunperin se on lähtöisin Johannalta, sitten se levisi Pastanjauhajien kautta ympäri Blogistania, ja mm. Ulla ja Kaurislapsen äippä ovat tehneet siitä oman versionsa. Minä tein melkein alkuperäisen ohjeen mukaan; en vain halunnut hävittää Baileysistä alkoholia pois, ja siksi en kiehuttanut koko juoma-annosta, vaan lisäsin osan sellaisenaan täytteeseen. En myöskään oikein perusta keksimurupohjasta, joten päätin tehdä sokerikakkupohjan. Pohjaan voi toki perunajauhojen sijaan käyttää puolet vehnäjauhoja ja puolet perunajauhoja, tai vaikka kokonaan vehnäjauhoja.
Hyväähän tämä oli, ja helppo tehdä. Tällainen oli minun versioni:
Pohja:
- 2 kananmunaa
- 3/4 dl sokeria
- 1 dl perunajauhoja
- 1/2 tl leivinjauhetta
Vaahdota munat ja sokeri tiukaksi vaahdoksi, lisää jauhot varovasti. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan. Paista 175 asteessa n. 50 minuuttia. Tee tämä mielellään jo päivää ennen täytteen tekoa. Säilytä pohja esim. pussissa ja pese irtopohjavuoka.
Täyte:
- 3 liivatelehteä
- 1 dl Baileysiä
- 2 dl kuohukermaa
- 250 g mascarpone-tuorejuustoa
- 200 g vaniljatuorejuustoa (Sunnuntai)
- 160 g tomusokeria
- 4 tl vaniljasokeria
Kostutus:
- vajaa 1 dl Baileys-maitoseosta
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen noin kymmeneksi minuutiksi. Laita pohja takaisin irtopohjavuokaan ja kostuta se kevyesti Baileysin ja maidon seoksella (pelkkä Baileys on liian paksua eikä uppoa pohjan sisään vaan jää pinnalle). Vatkaa kuohukerma pehmeäksi vaahdoksi ja sekoita siihen mascarpone, vaniljatuorejuusto, tomusokeri ja vaniljasokeri. Mittää desi Baileystä, ja sekoita siitä reilu puolet täyteseoksen joukkooon, kaada loppu (n. 1/4 dl) pieneen lasiin. Kuumenna loppu Baileys mikrossa n. 30 sekuntia, kunnes se kiehuu. Purista liivatelehdet ja liota ne sitten kuumaan Baileysiin. Liruttele liivateliemi ohuena nauhana täytteen joukkoon koko ajan sekoittaen. Kaada täyte vuokaan pohjan päälle, koristele pinta halutessasi esim. koristeluraapalla. Laita kakku jääkaappiin hyytymään yön ajaksi.
Jotakin teki mieli leipoa kaverille, joka tuli kylään. En vain oikein tiennyt mitä, joten aukaisin reseptikirjan satunnaisesta kohdasta. Aukeamalla sattui olemaan ohje nimeltä Cafekakku. Päätin tehdä sen. Taikina oli ihan perustaikina; sopiva määrä rasvaa ja sokeria vaahdotetaan, lisätään munat ja jauhot. Jippo oli siinä, että vuokaan laitettiin puolet taikinasta, sitten pilkottuja persikanpalasia ja sitten lopputaikina. Kuulosti hyvältä. Ohjeessa luki myös, että kakun voi tehdä joko perinteiseen kuivakakkuvuokaan tai sitten suorakaiteen muotoiseen uunivuokaan. Päätin tehdä uunivuokaan.
Valmis kakku oli vähän mitäänsanomattoman makuinen ja näköinen; persikkayllätykset tosin olivat tosi kivan raikkaita. Kakku näytti vähän suklaaneliöpohjalta, ja päätin, että se kaipaa kuorrutusta päälleen. Kuorrutukseen laitoin tomusokerin lisäksi vähän voisulaa ja melko paljon tuoremehua, tuli tosi kivan makuista. Syvensin väriä vielä vähän keltaisella elintarvikevärillä. Koristeeksi vesi-tomusokeriraitoja ja aiemmin tehtyjä pikeerikukkia ja -sydämiä. Se oli siinä. Ristin lopputuloksen hedelmäneliöiksi, hyviä olivat.
Sain idean tehdä ystäväni syntymäpäiväkakun päälle kengän. Teinkin sitä (tai niitä, kuten myöhemmin ilmeni) sitten pitkään ja hartaasti, ainakin neljä viikkoa ennen h-hetkeä aloitin, ja pikkuhiljaa tein niitä eteenpäin. En oikein tiennyt, mitä, miten ja millä olisin tehnyt, joten aina piti pitää vähän harkinta-aikaa välillä.
Lähtökohtana oli tämä, sieltä printtasin peruskaavat, joskaan en sitten ihan tuota ohjetta ja mallia toteuttanut. Mutta oli niistä kaavoista kuitenkin apua asian hahmottamisessa.
Aloin ensin tekemään kenkää marsipaanista, koska ajattelin, että sen muotoileminen on suht helppoa. Kävi ilmi, että marsipaani ei kovetu oikein millään tarpeeksi kovaksi, että varsinkaan kanta pysyisi paikallaan. Laitoin siis kannan sisään jossain vaiheessa palan cocktail-tikkua tueksi. Sitten hoksasin, että sokerimassa kovettuu paljon kovemmaksi, ja ajattelin kokeilla samoja kaavoja siihen, ensin vain piti tietty tehdä se sokerimassa, se olikin juttu sinänsä, mutta ei siitä sen enempää nyt.
Tässä vaiheessa siis minulla oli kaksi kenkää tulossa, ihan eri värisiä ja tyylisiä. Piti alkaa suunnitella, miten niitä koristelisin. Sokerimassasta oli suht helppoa tehdä rinkuloita päälle koristeeksi, mutta marsipaanista sellaisia ei voinut ajatellakaan. Piti tyytyä vähemmän nuukahtaviin juttuihin. No, kun koristeet olin saanut mietittyä, piti opetella, miten kultahileestä saadaan tehtyä maalia, visiona kun oli sokerimassakengästä tehdä sellainen korean kultainen. Ja ihan viimeisenä kompastinkivenä oli nimen ja numeron laitto kengän päälle. Olin marsipaaniversioon jo aikaisemmin kokeillut tehdä nimeä painamalla, mutta se ei onnistunut, valitettavasti siitä kokeilusta jäi pientä epätasaisuutta nimikohtaan. Päätin, että se ei haittaa… Sokerimassakenkäänkin tein ensin ihan erilaiset nimi- ja numerosysteemit, mutta ne näyttivät pahoilta, joten ei auttanut kuin tehdä uudet päälle, siksi siinä on sen verran koholla olevat laatat. Sattuisivat jalkaan, jos tuollaiset oikeissa kengissä olisi… Elintarviketussit onnistuivat erittäin hyväksi ratkaisuksi tekstin tekemiseen kumpaankin materiaaliin.
Kun kengät olivat viimein valmiit, piti miettiä, kumpi sitten on se varsinainen käytettävä versio. En osannut päättää, ja perhe- ja ystäväpiirinkin mielipiteet jakautuivat kahtia, joten päätin lopulta, että kun kerran kakkuja tulee kaksi (tavallinen ja gluteiiniton), niin laitan kummankin päälle kengän. Alunperin kun oli ollut tarkoitus laittaa vain sen tavallisen kakun päälle koriste. Vielä sen verran siitä loppuvaiheesta, että marsipaanikengän alle olisi kannattanut tehdä vaikka sokerimassasta pieni alusta; kenkän kanta oli sen verran painava, että alkoi upota kermapinnan sisään. Tilanne pelastettiin asettamalla sokeripala siihen kannan alle pönkäksi, mutta alusta olisi ehkäissyt koko ongelman.
Tässä vielä kuva, joka antaa mittakaavaa, minkäkokoiset kengät sitten olivat.
Pitihän vappuna tietysti simaa ja munkkeja tehdä (ja syödä 
).
Eka kertaa elämässäni tein munkit kaulimalla, eli otin sitten ympyrämuotilla munkit, ja pienemmällä ympyrämuotilla keskuksen pois. Piti sitten paistaa niistä keskuksistä munkinreikiä, nekin oli melkoisen makoisia, nam! 
