Kaarinan kakut

Monessa blogissa on esitelty keittiöitä, ja niitä on ollut niin kiva katsella, että laitanpa minäkin kuvia meidän keittiöstä. Sopivasti siivottiin nyt viikonloppuna, niin on kerrankin tilanne, että kaikki tasot eivät pursuile tavaroita sikinsokin.

Suoraan olohuoneesta keittiöön päin ja keittiön perältä  olohuoneeseen päin:

U:n muotoisen keittiön vasen puoli, keskiosa ja oikea puoli: 

Huomaa jääkaapin ovessa olevat magneetit. Meillä on tapana ostaa joka matkalta jääkaappimagneetti tuliaiseksi. Kohta pitää alkaa miettiä uuden, isomman jääkaapin ostoa, jos matkoja tulee vielä paljon… 

Ja minun leipomisharrastukset vaatii kovasti tilaa; kaikki tarvikkeet ei mahdu keittiöön, joten meidän varastohuoneessa on nurkkaus kakkuvuokia, piparimuotteja ja muita tarpeellisia jutskia varten. Tämä on vielä kehitteillä, eli muuttuu pikkuhiljaa, mutta on jo nyt paljon järkevämpi mitä vielä muutama kuukausi sitten. Auttoi jo paljon, että sai nuo muotovuoat heitettyä seinälle roikkumaan.

Pojat (8- ja 14-vuotiaat) halusivat myös leipoa jotain viime lauantai-illan venetsialaisjuhliin, ja annoin luvan tehdä muffinsseja. Löysin Chef Nennan sivuilta hyvältä kuulostavan reseptin, ja sen mukaan pojat sitten tekivät.

Tässä ohje kopsattuna:

• 100 g voita
• 2,5 dl sokeria
• 2 munaa
• 1 dl maitoa
• 4 dl vehnäjauhoja
• 1 dl kaakaojauhetta
• 2 tl vanilliinisokeria
• 2 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl suolaa
• 100 g suklaata

Vatkaa rasva, sokeri, munat ja maito kuohkeaksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vähitellen sekaan. Rouhi suklaa ja lisää taikinaan. Jaa annosvuokiin ja paista uunin keskitasolla 20 minuuttia 200 asteessa.

Me haluttiin vielä koristella nämä, joten seuraavana päivänä pursotettiin päälle valmis-icing’ia (ostettu USAsta), ja sen päälle sitten puoleen syötävät pikkukakkukuvat (ostettu Italiasta) ja loppuihin nonparelleja.

Lauantai-iltana vietimme ystäviemme luona venetsialais-juhlia, ja minä olin luvannut tuoda mukanani jälkiruoan. Kun eräs toinen ystäväni kuuli, että venetsialaisiin olimme menossa, hän sanoi, että tottakai italialaiseen juhlaan pitää olla italialainen jälkiruokakin, eli tiramisua minun on pakko tehdä. Minä innostuin heti ajatuksesta, ja aloin googlata ohjeita. Olen muutaman kerran syönyt tiramisua, mutta en ollut koskaan itse niitä tehnyt. Olipa se jo aikakin; eikä muuten varmaan jäänyt ainoaksi kerraksi, sen verran hyvää se oli!

Ohjeen löysin siis netistä, Maku-lehden sivuilta. Melkein kaikki aineet löytyi kotoa, mutta marsalaviiniä ei ollut, joten korvasin sen konjakilla. Nam, ei ainakaan huonontanut makua!

Näin minä tämän tein (siitä tuli 8 annosta):

• 3 dl tuplavahvaa kahvia
• 2 rkl sokeria
• 2 keltuaista
• 1 valkuainen
• 3/4 dl sokeria
• 3/4 dl konjakkia
• 300 g  maustamatonta tuorejuustoa
• 1 dl vispikermaa
• 180 g (21 kpl) savoiardikeksejä (eli lady fingers -keksejä)
• Oboy-kaakaojauhetta

Liuota 2 rkl sokeria vahvaan kahviin, ja jäähdytä se. 

Vaahdota valkuainen kulhossa. Vaahdota keltuaiset pienessä kattilassa. Vatkaa joukkoon sokeri ja konjakki. Kuumenna keltuaisseos vesihauteessa isomman kattilan päällä samalla vatkaten, kunnes seos sakenee tukevaksi kuin löysähkö kermavaahto. Jäähdytä seos.

Sekoita jäähtyneeseen keltuaisseokseen tuorejuusto. Sekoita varovasti myös kermavaahto ja valkuaisvaahto juustoseoksen joukkoon.

Kasta savoiardikeksit nopeasti yksi kerrallaan kahviin ja lado niitä vieri viereen leipävuokaan (minun vuokani malli näkyy sivukuvassa, ja siihen mahtui ensimmäiseen kerrokseen 6 kpl vähän vinoittain, toiseen kerrokseen 7 kpl toiseen suuntaan vinoittain ja päällimmäiseen kerrokseen 8 kpl ihan suoraan). Ensimmäisen keksikerroksen jälkeen laita 5 rkl juustoseosta keksien päälle ja tasoita lusikalla. Lado toinen keksikerros (muista kastaa nekin kahvissa), ja laita taas juustoseoskerros päälle. Lado kolmas kerros kostutettuja keksejä samaan tapaan, kaada loppu juustoseos päälle ja tasoita. Ripota lopuksi pinnalle kaakaojauhetta ja anna tiramisun tekeytyä jääkaapissa yön yli. Juuri ennen tarjoilua voit halutessasi sirotella tomusokerista koristekuvion päälle, mutta se ei ole välttämätön.

Tämä oli oikeasti parasta tiramisua, mitä olen koskaan maistanut, kertakaikkiaan suussasulavan hyvää! Suosittelen!

Koska luet tätä tekstiä, niin se tarkoittaa, että sinun täytyy kommentoida minulle tähän postaukseen jotakin. Kommentoi ihan mitä itse haluat (Jos et muuta keksi, niin vaikka "Hei" tai "Pöö" on ihan OK ), kunhan vain teet sen. Laita tämä teksti sitten omaan blogiisi (jos sellainen sattuu olemaan) ja nappaa kiinni kaikki blogiasi lukevat. Ja kommentoida voi/saa/pitää/täytyy vaikkei omaa blogia olisikaan! =) Minä jäin tähän kiinni Mummun keittiössä.

Minä vielä päätin muokata tätä haastetta hieman, ja motivaation lisäämiseksi lupaan arpoa kaikkien tähän kommentoijien kesken voittajan, jolle lähetän yhden piparimuotin pikkupalkinnoksi. Arvonta sulkeutuu 31.8. illalla.

Monet ovat kyselleet, saako minun blogin linkittää heidän linkkilistoilleen, ja tottakai saa, ihan kysymättäkin!

Sain vihdoin itsekin aikaiseksi tehdä tuonne sivun laitaan linkkilistan muihin kakkublogeihin, joita seuraan aktiivisesti GoogleReaderin kautta, eli luen aina, kun uusi päivitys on tullut. Huh, mikä määrä; 78 ihanaa blogia tällä hetkellä minun listalla, ja kun uusia kivoja kakkublogeja syntyy kuin sieniä sateella, tuokin lista varmasti kasvaa pikkuhiljaa edelleen.

Jos sinulla on kakkublogi, jota ei vielä tuossa listassa näy, niin olisitko kiltti ja jättäisit kommentin tähän postaukseen. Tulisin mieluusti kurkistamaan blogiisi. Ei haittaa, vaikka lukisit tämän pitkänkin ajan jälkeen, tämä pyyntö ei vanhene!

PS. Tähän loppuun voisinkin laittaa nämä kunniamerkit, jotka olin saanut aiemmin. Kiitos suuresti Hanna ja Adan äiti! Näitä pitäisi myös jatkaa eteenpäin, mutta potentiaalisia saajia on aivan liikaa, eli nuo 78 kpl, joten annan ne tämän postauksen myötä tasapuolisesti kaikille lukijoilleni!

Viikonloppuna vietettiin minun syntymäpäiviä, vaikka oikea päivä onkin vasta huomenna. Tänään on siis viimeinen päivä minun elämässä, kun ikä alkaa vielä kolmosella…

Alla olevat viisi postausta onkin selostusta niitten juhlien tarjoiluista. Tässä vielä kuva tarjoilupöydästä. (Valitan pimeää ja kaukaa otettua kuvaa, mutta muuta nyt ei ole tarjolla… Muistattehan, että kuvia saa kuitenkin klikkaamalla vähän suuremmiksi.)

Vatkain oli kovassa käytössä pari päivää ennen juhlia. Melkein sen hajotinkin ihan kokonaan, kun samalla kun vatkasin kermaa, lisäsin siihen teelusikalla oranssia väriä. Jotenkin siinä kävi niin, että lusikka lipsahti kädestä irti, päätyi kulhoon ja oli sekunnin murto-osassa vispilöiden välissä. Hurja ääni siitä kuului, ja olin varma että nyt meni sekä lusikka että vatkain entisiksi. Tämännäköistä jälkeä:

Ehkä tuosta kuvasta vähän näkyy, miten mutkalle lusikka meni. En edes itse saanut sitä irti tuosta, miehen piti se tulla irrottamaan. Kun sitten testasin, toimiiko vatkain vielä, niin vispilät ottivat toisiinsa kiinni, mutta kun vähän sitten niitä vääntelin johonkin päin, vatkain alkoi toimia kunnolla. Mies vielä lusikankin väänsi takaisin muotoonsa, joten loppujen lopuksi mitään sen isompaa harmia en tälläkään kerralla saanut aikaiseksi. Mutta kyllä kauhukuvat näkyi silmissä, kun mietin, että se vatkain ei varmaan enää toimi, ja mistä saan sunnuntaiaamuna uuden vatkaimen tilalle… Ilman vatkainta kun ei oikein juhlien järkkäämisessä pärjää!

Synttäreillä oli tottakai tarjolla möys tätä meidän perheen lempikuivakakkua, banaani-mantelikakkua. Ohje löytyy aiemmista kirjoituksista, täältä.

Ullan blogissa taannoin oli Banoffee-tortun ohje, ja se jäi kummittelemaan mieleen. Synttäri-illallisille piti tehdä joku jälkiruoka, ja päätin sitten tehdä tätä. Oli tosi helppo tehdä, ja hyvää, joskin todella makeaa. Pohjan ehkä seuraavalla tekisin jostain muusta; en tykkää kauheasti keksimurupohjista yleensäkään, ja tämä oli jotenkin erikoisen kovaa leikata.

Olen jo pitkään halunnut kokeilla tätä tex-mex versiota voileipäkakusta. Reseptihän löytyy Pirkan sivuilta, täältä. Monet ovat sitä jo tehneet ja kehuneet, ja hyväähän se olikin, erilaista. Minä muutin reseptiä sen verran, että laitoin sitruunamehun tilalta kostukkeeksi vajaa 4 dl kanalientä, ja vaihdoin guacamolen kahteen purkkiin tomaatti-chili-tuorejuustoa. Muuten (melkein) täysin reseptin mukaisesti.

Synttäritarjoiluihin olin kopioinut Kinuskikissan blogista kivankuuloisen suolaisen tarjottavan reseptin. Tämän näköisiä lohi-ruissydämiä siis oli tarjolla:

Jos ei muuten saa lomalla aikaansa kulumaan, niin voi vaikka tehdä kurkusta kukka-asetelmia…

Täytin tänään viikonlopun synttäritarjoiluihin tulevaa voileipäkakkua, ja kun kuorin kurkkua, joka täytteeseen piti pilkkoa, otin huvikseni kurkun kuoret talteen. Sitten, kun olin onnellisesti saanut kakun alun jääkaappiin, otin muutaman pikkumuotin esille, ja aloin huvittelemaan. Yllä sitten lopputulosta. Noistahan voisi tehdä vaikka mitä, mielikuvitus vain on rajana…

Tänään innostuttiin siskon kanssa leipomaan piirakkaa, ja kun vielä bongasin Juhlattaren blogista herkullisen näköisen ohjeen, niin sitähän piti sitten kokeilla. Ei osattu päättää tehtäisiinkö mansikka- vai raparperiversio (Juhlatar oli tehnyt molempia erikseen), joten päätettiin tehdä yhdistelmä. Erinomainen päätös olikin, oikein makoisa piirakka tuli.

  

 Näin me teimme tämän:

 Pohja:

• 450 g margariinia
• 4 dl sokeria
• 3 kananmunaa
• 9 dl jauhoja
• 3 tl leivinjauhetta 

Täyte:

• 2 dl kermaviiliä
• 2 dl rahkaa
• 3 munaa
• 1 dl sokeria
• 3 tl vaniljasokeria

• vajaa 1 l mansikoita viipaloituna
• vajaa 1 l raparperia pilkottuna

Vaahdota rasva ja sokeri. Vatkaa munat nopeasti vaahtoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan. Sekoita nopeasti.
Levitä valmis taikina uunipellille leivinpaperin päälle jauhotetuilla käsillä. Sekoita täytteen ainekset ja levitä ne pohjan päälle. Ripottele lopuksi päälle mansikat ja raparperit.
Paista 200 asteessa 35 minuuttia.

Anna jäähtyä ja jähmettyä hetken ennen nauttimista.