Niin, kuten te jo varmaan huomasittekin, en sitten kuitenkaan malttanut kuopata tätä blogia. Toiset päivät on jokaisella parempia ja toiset huonompia, ja kun sen lopetuspostauksen kirjoitin, taisi minulla olla kovasti huono päivä. Silloin ei jaksaisi mitään ylimäärästä tympeyttä. Mutta nyt taas tuntuu ihan kivalta.
Blogin jatko selkiytyi lopulta ihan sillä, kun ajattelin, että en noita musiikkikakkuja voisi sitten tänne postata, ja se ajatus harmitti. Tein sitten periaatepäätöksen, että poistin sähköpostiosoitteeni sivupalkista, eli ihan tuntemattomat saa nyt kommentoida vain suoraan blogiin eikä minun meiliin. Jospa se jo karsisi pahimmat häiriköt pois mun kimpusta.
Joten jatketaan entiseen tapaan. Silmänruokaa tällä kertaa tarjoaa yhdellä Brysselin matkalla ottamani kuva konditorian näyteikkunasta. Noita macaronsseja varmaan täytyy itsekin joku kerta koittaa tehdä, ne on niin söpöisen näköisiä ja värisiä. Sopisi hyvin vaikka pääsiäispöytään…
