Perfektionisti ilmoittautuu. Ikinä en voi olla tyytyväinen omiin tuotoksiin, aina jää päällimmäiseksi mieleen joku asia, mikä meni erilailla, kuin olin sen mielessäni suunnitellut. Kakkuhomma on siitä hankala, että melko monia juttuja ei oikein kohtuudella voi tehdä uusiksi. Onneksi jotkut asiat voi peittää jollain, mutta toiset vain jää näkyviin, ja ne täytyy vain yrittää hyväksyä…
Tällaisella alkupuheella sitten meidän juhlaviikonlopun luomukset. Miska toivoi 8-vuotissynttäreilleen Suomen lippu -kakkua. Sitä olin suunnitellut pitkään ja hartaasti. Päälle tuli valmista sokerimassaa (Usasta ostettu, Wiltonin ready-made fondant nimeltään), koska en luottanut, että saisin muilla konstein kunnollisen sävyisen ja tasaisen sinusen siniristiin. Ensimmäinen versio oli liehuva lippu, ihan ok näköinen, mutta ihan itse pilasin sen lättäämällä vettä päälle… Ei ihminen tajua, että sinisestä lähtee väri leviämään, kun se kostuu… Kamalan näköistä jälkeä. Ei muuta kuin uusiksi, ja nyt en jaksanut väkertää enää liehuvaa lippua, ihan suora versio tuli. Nimen kirjoituksessakin tavoitteet oli korkeammalla, mutta parin yrityksen ja epäonnistumisen jälkeen tyydyin helpompaan vaihtoehtoon.
Lopputulos oli siis allaolevanlainen. Kuuden munan pohja. Reunoilla kermavaahtoa, päällä kermavaahtoa sekä sokerimassaa (vähän haasteellinen leikata, ja kermavaahto ei ollut paras mahdollinen alusta sokerimassalle, se liukui siinä melkoisen herkästi, mutta kesti sen päivän kuitenkin ihan ok sulamatta). Täytteenä sankarin toiveesta banaania, mansikka-vaniljahilloa sekä rahka-kermavaahtoa, kostutus mansikkamehulla.
Äitienpäiväksikin tietenkin piti jotain leipoa, ja anoppilaan vietiinkin sitten kakku, joka ensin toimi anoppilassa äitienpäiväkakkuna, ja sitten loppupäivän kotona Miskan synttärikakkuna, lippukakku kun tuli tiensä päähän jo ennen kuin kaikki synttärivieraat ehtivät käydä.
Tässä kakussa siis neljän munan pohja, sisällä lakkahilloa sekä lakkamousse, päällä kermavaahtoa ja pikeeri- ja oma sokerimassa -kukkia ja -lehtiä.
Tähän asti olin tähän kakkuun suht tyytyväinen (no, reunapursotusten kanssa tuli ongelmaa, kun oli väärä tylla käytössä…), mutta sitten sain kuningasidean tekstata toivotukset kakun päälle. Ei, ei ja ei, harjoittelua vaatisi minun pritsaamistaidot!!! Olisi pitänyt laittaa valmiilla suklaakirjaimilla vaikka tekstit, niin olisi ollut paljon parempi. Tässä alla vähän pienempänä sitten lopullinen versio.
Sen vieressä bonuskakku, jonka tein lippukakun jämistä meille täksi aamuksi oman väen käyttöön. Iskin siis viimeiset jämäpalaset yhteen neliöksi, levitin päälliskermavaahdot tasaiseksi ja heitin jotain yhtäkkiskoristeluja päälle… Hyvin neljälle hengelle riitti ja kelpasi, ilman mitään suorituspaineita… 
