Kaarinan kakut

Veljentyttäreni pyysi rippijuhliinsa 30 hengen kakun, jonka pitäisi olla limenvärinen ja kaunokirjoitus-M-kirjaimen muotoinen. Makuna vadelma ja koristeena reunoilla hopeakuulia. Tällainen siitä sitten ajatustyön jälkeen tuli. Suurin muutos pyyntöön oli se, että päätin, että en tee koko kakkua M:n muotooon, koska siitä tulisi niin suuri, ettei se mihinkään jääkaappiin mahtuisi. Vain päällimmäiset kerrokset siis olivat halutun muotoisia. Minusta oikein toimiva ratkaisu.

Ovaalinmuotoinen pohja on 10 munan, päällä oleva M-kirjain on muotoonleikattu suorakaiteen muotoisesta 2 munan pohjasta. Kostutus vadelmalimsalla. Välissä on vadelmamoussea (6 dl vispikermaa, 500 g mascarpone-tuorejuustoa, 750 g maitorahkaa, n. puoli pkt tomusokeria, 2 rkl vaniljasokeria, 1,2 kg pakastevadelmia, 20 liivatelehteä, 1 dl vadelmamehua). Päällä oleva valkoinen on vispikermaa (5 dl) ja mascarpone-tuorejuustoa (1 prk), seassa pari rkl tomusokeria ja vaniljakreemijauhetta. Limevihreä osuus on valmista Wiltonin sokerikuorrutusta (2 prk); siihen kun värjäyksen saa "oikean"värisenä, kermavaahtopohjaiset värjäilyt jäävät niin haaleiksi. Sokerikuorrute on vain niin makeaa, että en koko kakkua halunnut sillä päällystää. Niin, ne hopeakuulat vaihtuivat viimetingassa sankarin päätöksestä helmiäiskuuliin. Lisäksi sokerimassakoristeet, eli päivämäärä sekä rippiristi, joka on maalattu helmiäisjauheesta tehdyllä kultamaalilla. Suihkutin vielä vähän helmiäissuihketta päälle, siitä tulikin tosi kiva kiilto. Tässä lähikuvaa reunapursotuksista.

  

Hassua, miten kakunkoristeluun kuluu aina enemmän aikaa, kuin kuvittelee… Ajattelin, että tähän oli varattu reilusti aikaa, kun varasin tähän silloin rippipäivän aamuna kaksi tuntia pelkästään koristeluun. Ja varmuuden vuoksi aloitin kuitenkin vielä aikaisemmin; aloin värejä sekoittelemaan puoli kuudelta aamulla (puoli tuntia meni, että sain oikean lime-sävyn aikaiseksi). Koko aamun työskentelin, ja viimeisen koristeen laitoin paikoilleen pari minuuttia yli yhdeksän. 3,5 tuntia siihen siis loppujen lopuksi meni, ja melkein tuli kiire kirkkoon ehtiä, kun piti sitten vielä laittautua, ja siistiä keittiö ennen lähtöä. Onneksi sisko auttoi lopputohinoissa.

Esikoisen synttärin rääppiäisiin tein tänään pikaisesti yhdestä jäljellejääneestä kakkupohjan puolikkaasta auringonkukan, tai siis puolikukan. Lisämotivaatiota juuri tuon teeman valitsemiseen toi se, että sain tietää, että parin viikon päästä pitäisi tehdä limenvihreä kakku. En ole ollenkaan muotitietoinen ihminen, joten ensi töikseni suhahdin nettiin surffaamaan ja katsomaan tarkemmin, minkäs sävyinen se limenvihreä sitten onkaan. Ja sitten harjoittelin, onnistuuko kermavaahtoa sen värikseksi värjätä, vai pitääkö ottaa sokeri- tai voikreemit käyttöön.

Tämänpäiväisen kakun vihreät osat mielestäni näyttivät ihan sopivan limenvihreiltä (joskin kaikki värit olivat vähän turhan haaleita), kun laitoin kakun tekeytymään jääkaappiin. Parin tunnin päästä, kun kahvipöytään istuttiin, väri oli kuitenkin muuttunut mintunvihreän suuntaan; se värien syveneminenkin pitää siis muistaa ottaa sitten veljentytön rippikakussa huomioon! Mutta tällainen kakku siis tällä kertaa:

Kakussa on vain yksi väli, jossa on täytteenä mansikkaa, banaania ja diplomaattikreemiä (kermavaahtoa ja vaniljakreemiä yhdistettynä). Päällykuorrutus ihan vaan vispikermalla.

Ressu sai alleen 6 munan kakun, jossa oli täytteenä suklaakermavaahto, mansikoita ja banaania. Kostutus mansikkamehulla, reunat kermavaahtoa. Marsipaanin alla eristeenä USAsta tuotua Wiltonin Piping gel’iä, siinä purkin kyljessä kun lukee, että sopii myös sellaiseen. Ja hyvin sopi, marsipaanipinta pysy hyvänä koko päivän, vaikka kakku oli tosi kostea.

Vähän oli ongelmiakin tämän kakun kanssa. (No, onneksi ne ongelmat oli omaan perheeseen tulleessa kakussa; jollekin kaverille tehdyn kakun kanssa nuo jutut olisivat oleet ihan katastrofi, mutta nyt ei ollut niin väliä…)

Ensinnäkin se minun mittavirhe, että maalaushan oli sitten vähän vääränmuotoinen ja ihan liian iso kakkupohjaan nähden. Harmitti, ja aiheutti vähän kuprua tuohon pohjaan, kun marsipaanin päällelaiton jälkeen vielä leikkasin kakkupohjan alareunasta kakkuosaa vasemmalle sivulle marsiopaanin alle… 

Toinen iso moka oli se, että en saanut pelkillä käsillä nostettua marsipaania ehjänä kakun päälle, joten otin kaulimen avuksi. No, valkoinen maali olikin edelleen vähän kosteaa ja tarttui kaulimeen kiinni. Maalasinpas sitten Ressun jalat ja mahan uudestaan siinä kakun päällä, hyvin epätasaisen näköiseksi jäi, mutta eipä sitä tainnut kukaan muu kuin minä huomata…

Kolmas moka oli se, että reunoille tarkoitettu suklaakermavaahto jämähti ja juoksettui, kun se joutui odottelemaan tuon kakkupohjan siirtely paikasta a paikkaan b- ja marsipaaninmaalaus -sählinkien takia, joten sitä ei voinut käyttää. Sen takia reunoille tuli ihan tavallinen kermavaahto. Onneksi oli ylimääräistä kermaa jemmassa, mutta harmitti, kun puoli litraa kermaa ja koko levy Fazerin sinistä meni haaskiin.

Toiveina rippijuhliin oli perinteinen mansikkakakku ja uusi kokeilu, Baileys-täytekakku. Ja minähän tein työtä käskettyä. Molemmissa on viiden munan pohjat. (Kuvat tuli vähän huonot, kun kameran linssissä näköjään on joku kamala tahra. Pitää puhdistaa…)

Mansikkakakun täytteenä mansikkamousse (kermavaahtoa, tuorejuustoa, maitorahkaa, sokereita ja liivatetta), jossa seassa tuoremansikkapaloja. Kostutus mansikkamehulla. Päällä ja reunoilla vaniljakreemijauheella ryhditettyä kermavaahtoa, koristeena tuoremansikkaviipaleita (Olettehan hoksanneet, että kananmunanleikkuri on näppärä vehje viipalointiin!).

 

Baileys-täytekakun keksi Minna-ystäväni, joille aiemmin tein Baileys-viskijuustokakun. Hän kovasti tykästyi siihen, mutta halusi kuitenkin, että rippijuhlapöydässä olisi nimenomaan täytekakku eikä juustokakku. Siksi hän ehdotti, että tekisin samanlaisen, mutta vain täytekakkuversiona. Tuumasta toimeen. Tähän versioon muuten kiehautin alkoholin ennen käyttöä. että kaikenikäiset voivat huoletta sitä syödä.

Tein perustäytekakkupohjan, jonka leikkasin kolmeen osaan. Pohja on kostutettu 2 dl:llä nestettä, jossa puolet maitoa, puolet Baileystä, ja ihan vähän viskiä. Väleissä ja päällä on sama täyte, mikä siinä juustokakussa aiemmin (eli sama kuin Baileys-tortussa, mutta vähän viskiä lisänä). Reunoilla kermavaahto.

Tässä vielä kuva siitä, kun kakut ovat pöydällä, koristeineen. Kaksi koristetta siis käytettiin (ne ruusuiset versiot), joten kaksi on jäljellä, enkä tiedä mitä niillä tekisin. Tarvisiko kukaan rippikoristetta seuraavien viikkojen aikana???

  

Eilen piti tosi nopeasti saada aikaiseksi kylään viemisiä. Ensin tietysti haikailin täytekakun teon kanssa, mutta kun ei pakkasessa edes sattunut yhtään kakkupohjaa olemaan, hylkäsin se ajatuksen. Sitten muistin, että olin törmännyt aiemmin netissä hyvänkuuloiseen suklaisen Brita-kakun ohjeeseen. Ja sen tekemisessähän ei mene kauaa, alta tunti. Ei muuta kuin hommiin!

Tällainen kakku siis tosiaan vietiin kaverille kylään mennessämme. Tuo suklainen pohja Brita-tortussa oli oikein mukavaa vaihtelua, mutta kyllä edelleen tykkään enemmän siitä ihan originaaliversiosta. Tämän siis tein (vähän alkuperäistä ohjetta muokaten) näin:

Pohja: 

• 150 g rasvaa
• 1,5 dl sokeria
• 3 keltuaista
• 2 3/4 dl jauhoja
• 0,5 dl tummaa kaakaota
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 dl maitoa

Marenki:

• 3 valkuaista
• 2 dl sokeria

Pinnalle:

• mantelilastuja

Täyte:

• 1 prk (2,5 dl) vispikermaa
• 1 prk (200g) maitorahkaa
• 2-3 rkl sokeria
• 1 tl vanilijasokeria
• 3 banaania
• 1,5 isoa Dajm’ia

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähitellen. Vatkaan pohjaa varten toisessa kulhossa rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää keltuaiset yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne vuorotellen maidon kanssa.

Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Levitä päälle marenki ja mantelilastut. Paista pohjaa 150-175 asteessa alimmalla tasolla n. 20-30 min. Anna pohjan jäähtyä ja leikkaa se kahdeksi samankokoiseksi puoleksi.

Vatkaa kerma ja mausta se sokerilla. Sekoita kerma-rahkavaahtoon pikotut banaanit ja muruiksi hakattu Dajm. Levitä täyte toisen pohjan päälle ja noista toinen varovasti päälle. Kakkua ei ole pakko koristella ollenkaan, se on ihan nätti semmoisenaankin, mutta minä innostuin ensin ripottelemaan tomusokeria päälle, ja sitten vielä koristelugeelillä pursottelemaan.