Kaarinan kakut

Niin, kuten te jo varmaan huomasittekin, en sitten kuitenkaan malttanut kuopata tätä blogia. Toiset päivät on jokaisella parempia ja toiset huonompia, ja kun sen lopetuspostauksen kirjoitin, taisi minulla olla kovasti huono päivä. Silloin ei jaksaisi mitään ylimäärästä tympeyttä. Mutta nyt taas tuntuu ihan kivalta.

Blogin jatko selkiytyi lopulta ihan sillä, kun ajattelin, että en noita musiikkikakkuja voisi sitten tänne postata, ja se ajatus harmitti. Tein sitten periaatepäätöksen, että poistin sähköpostiosoitteeni sivupalkista, eli ihan tuntemattomat saa nyt kommentoida vain suoraan blogiin eikä minun meiliin. Jospa se jo karsisi pahimmat häiriköt pois mun kimpusta.

Joten jatketaan entiseen tapaan. Silmänruokaa tällä kertaa tarjoaa yhdellä Brysselin matkalla ottamani kuva konditorian näyteikkunasta. Noita macaronsseja varmaan täytyy itsekin joku kerta koittaa tehdä, ne on niin söpöisen näköisiä ja värisiä. Sopisi hyvin vaikka pääsiäispöytään…

En oikein jaksa tätä kakkublogimaailmaa ja sen asiattomia kommentteja. Sähköpostiin tulee ihme haukkumaviestejä, ja mm. eräässä toisen blogin kommenttilaatikossa minun kuvailtiin ivallisesti olevan "kaikenosaava ja kaikkitietävä täydellinen mamma, pikkusieluinen nipottaja, jolla ei mene kovin lujaa, eikä tuotoksetkaan ole kovin kummoisia".

Taitaa olla parempi, että leivoskelen ihan omaksi ilokseni tästä eteenpäin ylhäisessä yksinäisyydessäni. Pitäkää te kultaiset kakkublogisiskot (teitä mukavia tapauksia kun lienee kuitenkin se suurin osa) lippu korkealla edelleen. Minä poistun takavasemmalle.

Jotta tämäkään postaus ei täysin ilman kuvia jäisi, niin tässä teille lopuksi kuva Meksikon reissultani. Hotellin illallisbuffetissa oli joka ilta valikoima mitä erilaisempia jälkiruokavaihtoehtoja. Nam.

Oikeasti haluaisin käydä jokaisessa seuraamassani blogissa toivottamassa hyvää joulua, mutta valitettavasti aika ja jaksaminen ei nyt siihen riitä. Toivon, että melko moni niiden blogien kirjoittajista kuitenkin myös käy minun blogiani lukemassa, joten tässä teille kaikille yhteiset hyvän joulun toivotukset. Samat toivotukset lähtevät toki myös muille blogini lukijoille. Kiitos teille kaikille, bloggaaminen olisi melko tylsää, jos kukaan ei kirjoituksia kävisi lukemassa ja kuvia katsomassa.

Tässä vielä kuva meidän tämänjouluisesta piparkakkutalosta. Se ei vedä ollenkaan vertoja monille muille blogimaailmassa nähdyille piparitaloille, mutta onpahan vain sellainen perinteinen mökki, mikä yleensä aina tulee tehtyä. Tuollaisen kuusen tein tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Siihen piti tulla tähtikin huippuun, mutta se meni parempiin suihin ennen kuin huomasinkaan… Pojat nyt jo kieli pitkällä odottavat, että saavat joulun jälkeen loputkin noista pistellä poskeensa.

Valitettavasti varsinaisesta leipomistuotoksesta ei ole tässä kuvaa; se kun meni parempiin suihin suht pian valmistumisensa jälkeen, enkä ehtinyt olla kameran kanssa niin nopeana. Mutta kakun teosta kuitenkin on kuva, joten laitetaan tällä kertaa ihan vain se tänne.

Kahdeksanvuotiaani innostui niin edellislauantaisesta leivontasessiostaan, että päätti alkaa joka lauantai jotain leipomaan. Eilen siis oli toinen kerta, ja tällä kertaa piti kaivaa banaanikakun resepti esille. Kymmenvuotias kaveri oli yökylässä, ja pääsi tietenkin myös vatkaimen varteen kiinni. Tältä siis näytti kun nämä alakouluikäiset leipoivat tohkeissaan. Ja hyvää tuli.

Monessa blogissa on esitelty keittiöitä, ja niitä on ollut niin kiva katsella, että laitanpa minäkin kuvia meidän keittiöstä. Sopivasti siivottiin nyt viikonloppuna, niin on kerrankin tilanne, että kaikki tasot eivät pursuile tavaroita sikinsokin.

Suoraan olohuoneesta keittiöön päin ja keittiön perältä  olohuoneeseen päin:

U:n muotoisen keittiön vasen puoli, keskiosa ja oikea puoli: 

Huomaa jääkaapin ovessa olevat magneetit. Meillä on tapana ostaa joka matkalta jääkaappimagneetti tuliaiseksi. Kohta pitää alkaa miettiä uuden, isomman jääkaapin ostoa, jos matkoja tulee vielä paljon… 

Ja minun leipomisharrastukset vaatii kovasti tilaa; kaikki tarvikkeet ei mahdu keittiöön, joten meidän varastohuoneessa on nurkkaus kakkuvuokia, piparimuotteja ja muita tarpeellisia jutskia varten. Tämä on vielä kehitteillä, eli muuttuu pikkuhiljaa, mutta on jo nyt paljon järkevämpi mitä vielä muutama kuukausi sitten. Auttoi jo paljon, että sai nuo muotovuoat heitettyä seinälle roikkumaan.

Monet ovat kyselleet, saako minun blogin linkittää heidän linkkilistoilleen, ja tottakai saa, ihan kysymättäkin!

Sain vihdoin itsekin aikaiseksi tehdä tuonne sivun laitaan linkkilistan muihin kakkublogeihin, joita seuraan aktiivisesti GoogleReaderin kautta, eli luen aina, kun uusi päivitys on tullut. Huh, mikä määrä; 78 ihanaa blogia tällä hetkellä minun listalla, ja kun uusia kivoja kakkublogeja syntyy kuin sieniä sateella, tuokin lista varmasti kasvaa pikkuhiljaa edelleen.

Jos sinulla on kakkublogi, jota ei vielä tuossa listassa näy, niin olisitko kiltti ja jättäisit kommentin tähän postaukseen. Tulisin mieluusti kurkistamaan blogiisi. Ei haittaa, vaikka lukisit tämän pitkänkin ajan jälkeen, tämä pyyntö ei vanhene!

PS. Tähän loppuun voisinkin laittaa nämä kunniamerkit, jotka olin saanut aiemmin. Kiitos suuresti Hanna ja Adan äiti! Näitä pitäisi myös jatkaa eteenpäin, mutta potentiaalisia saajia on aivan liikaa, eli nuo 78 kpl, joten annan ne tämän postauksen myötä tasapuolisesti kaikille lukijoilleni!

Viikonloppuna vietettiin minun syntymäpäiviä, vaikka oikea päivä onkin vasta huomenna. Tänään on siis viimeinen päivä minun elämässä, kun ikä alkaa vielä kolmosella…

Alla olevat viisi postausta onkin selostusta niitten juhlien tarjoiluista. Tässä vielä kuva tarjoilupöydästä. (Valitan pimeää ja kaukaa otettua kuvaa, mutta muuta nyt ei ole tarjolla… Muistattehan, että kuvia saa kuitenkin klikkaamalla vähän suuremmiksi.)

Vatkain oli kovassa käytössä pari päivää ennen juhlia. Melkein sen hajotinkin ihan kokonaan, kun samalla kun vatkasin kermaa, lisäsin siihen teelusikalla oranssia väriä. Jotenkin siinä kävi niin, että lusikka lipsahti kädestä irti, päätyi kulhoon ja oli sekunnin murto-osassa vispilöiden välissä. Hurja ääni siitä kuului, ja olin varma että nyt meni sekä lusikka että vatkain entisiksi. Tämännäköistä jälkeä:

Ehkä tuosta kuvasta vähän näkyy, miten mutkalle lusikka meni. En edes itse saanut sitä irti tuosta, miehen piti se tulla irrottamaan. Kun sitten testasin, toimiiko vatkain vielä, niin vispilät ottivat toisiinsa kiinni, mutta kun vähän sitten niitä vääntelin johonkin päin, vatkain alkoi toimia kunnolla. Mies vielä lusikankin väänsi takaisin muotoonsa, joten loppujen lopuksi mitään sen isompaa harmia en tälläkään kerralla saanut aikaiseksi. Mutta kyllä kauhukuvat näkyi silmissä, kun mietin, että se vatkain ei varmaan enää toimi, ja mistä saan sunnuntaiaamuna uuden vatkaimen tilalle… Ilman vatkainta kun ei oikein juhlien järkkäämisessä pärjää!

Kävin viime viikolla työreissulla Lontoossa, ja tietysti piti päästä käymään kakkutarvikekaupassa. Jane Asherilla sitten shoppailin sydämeni kyllyydestä, melkoinen määrä tuli kaikenlaista kivaa hamstrattua; tässä kuva saaliista:

Ja pitihän minun käväistä Harrods’illakin, ihan vaan vilkaisemassa… Ja jotain pientä kivaa tarttui sieltäkin mukaan.

Viimein pääsen minäkin suihkuttelemaan helmiäistä kakkujen koristeeksi! Helmiäissuihkepullo maksoi 7,95 puntaa, eli n. 10 euroa. Olisikohan pitänyt ostaa vieläkin useampi?

Ikkunashoppailujakin tuli harrastettua, joskin melko pienessä mittakaavassa, kun aika kuitenkin oli rajoitettua. Mutta tässä pari kakkua, jotka ajattelin, että voisin toteuttaa omina versioinani; tai ainakin tuon Karvisen teen ihan varmasti jossain vaiheessa. Violetista nappaan ainakin jotain pursotusvinkkejä johonkin kakkuun.

Olin alunalkaen aikonut olla laiska tässä blogissa, ja laittaa tänne lähinnä vain kuvia minun leipomuksista. Nyt sitten minulta on jo useampaa reseptiä kyselty. Lisäsin nyt suklaaneliöitten ja banaanikakun reseptit tuonne aiempiin postauksiin. Pitää katsoa, jaksanko tulevaisuudessa olla niin toimelias, että kirjoittaisin reseptit suoraan tänne samalla kun kuvankin. Jotenkin vain tuntuu, että reseptejä on maailma pullollaan, jokaisella on oma tapansa tehdä esim. ne suklaaneliöt, niin onko niitä järkeä tänne kirjoitella… Mutta jos jotain reseptiä kaipaatte, niin kysykää, joko blogikommenteissa tai meilillä, niin sitten kyllä voin laittaa. Ehkä laitan muutenkin, ehkä en… jää nähtäväksi.

Minua on jo niin monelta taholta kehoitettu miettimään kakkublogin perustamista, että otinpas nyt itseäni niskasta kiinni ja tekaisin sellaisen. Tänne siis tulee minun satunnaiset leivontanäytteet ja niihin liittyvät jutut. En lupaa mitenkään säännöllistä päivitystä; teen kakkuja silloin kun niitä tarvitaan, en muuten vaan huvikseni, vaikka tykkäänkin tosi paljon niitä väkerrellä.

Toivottavasti viihdytte, ja muistakaahan jättää paljon kommentteja postauksiin!!!

Edit 11.10.09:

Sain palautetta, ja toimin. Siirsin kaikki muut kategoriat paitsi täytekakut aikaleimaltaan kahta vuotta aikaisemmaksi kuin ne oikeasti ovat. Tämä siksi, että täytekakut pääsisivät paremmin esiin muitten leipomusten seasta. En halunnut muita jutskia poistaa kokonaan, joten tämä oli nopeiten toteutettavissa oleva korjaus. Toivottavasti tämä ei kovin paljon ihmetystä herättäisi… Lohduttaudun sillä, että mietin tätä perusteellsiesti, ja näin koin että homma hoituisi suht hyvin kaikkien osapulten kannalta.