Kaarinan kakut

Kävin viime viikolla työreissulla Lontoossa, ja tietysti piti päästä käymään kakkutarvikekaupassa. Jane Asherilla sitten shoppailin sydämeni kyllyydestä, melkoinen määrä tuli kaikenlaista kivaa hamstrattua; tässä kuva saaliista:

Ja pitihän minun käväistä Harrods’illakin, ihan vaan vilkaisemassa… Ja jotain pientä kivaa tarttui sieltäkin mukaan.

Viimein pääsen minäkin suihkuttelemaan helmiäistä kakkujen koristeeksi! Helmiäissuihkepullo maksoi 7,95 puntaa, eli n. 10 euroa. Olisikohan pitänyt ostaa vieläkin useampi?

Ikkunashoppailujakin tuli harrastettua, joskin melko pienessä mittakaavassa, kun aika kuitenkin oli rajoitettua. Mutta tässä pari kakkua, jotka ajattelin, että voisin toteuttaa omina versioinani; tai ainakin tuon Karvisen teen ihan varmasti jossain vaiheessa. Violetista nappaan ainakin jotain pursotusvinkkejä johonkin kakkuun.

Huomiseksi ystäväni tyttären 10-vuotissynttäreille on pyydetty Bratz-kakkua, sain tytöltä kuvan siitä hahmosta, millaisen hän kakkuunsa haluaisi. Ylemmän kuvan maalasin marsipaanille viime viikonloppuna, mutta siitä ei tullut minun mieleinen ollenkaan; mustat ääriviivat antoivat aivan väärän sävyn koko koristeelle, ja muutenkin siihen tuli vähän mokia. Niinpä sitten aloin keskiviikkona maalaamaan uutta versiota, ja päätin, että helpompi on tehdä vähän enemmän lähikuva kuin yrittää mahduttaa kaikkea samaan. Tuo alempi kuva sitten loppujen lopuksi menee sen kakun päälle. Valmiista kakusta kuva löytyy täältä huomenillalla.

Entiselle työkaverilleni oli syntynyt pieni poikavauva reilu pari viikkoa sitten, ja tänään käytiin heitä tervehtimässä ja rotinoita viemässä. Vasta eilen sain kuulla tämänpäiväisestä vierailusta, ja tuli kova kiire miettiä, minkälaisen koristeen kakkuun tekisin. Päätin sitten kokeilla ensimmäisen marsipaanivauvani tekoa, vaikka periaatteessa aikaa koristeen kuivumieen ei olisikaan tarpeeksi. Onneksi oli jo valmiina jemmassa yksi aiemmin tehty sokerimassakukka, jonka päälle pystyin asettelemaan vauvan nukkumaan. Tämmöinen siitä sitten tuli, pieni punatukkainen poika:

En ollut ihan tyytyväinen vauvan kropan mittasuhteisiin ja päätin sitten peittää sen tilkkupeitolla. Tein sitten ylijääneistä marsipaanipaloista onnittelukyltin ja vähän kukkia myös.

Olen oikeastaan ihan tyytyväinen tuohon vauvaan; olin jotenkin pelännyt sen muotoilemista, ajatus tuntui jotenkin kauhean hankalalta, mutta ei se sitten niin vaikeaa ollutkaan kuin olin kuvitellut.

Sain idean tehdä ystäväni syntymäpäiväkakun päälle kengän. Teinkin sitä (tai niitä, kuten myöhemmin ilmeni) sitten pitkään ja hartaasti, ainakin neljä viikkoa ennen h-hetkeä aloitin, ja pikkuhiljaa tein niitä eteenpäin. En oikein tiennyt, mitä, miten ja millä olisin tehnyt, joten aina piti pitää vähän harkinta-aikaa välillä.

Lähtökohtana oli tämä, sieltä printtasin peruskaavat, joskaan en sitten ihan tuota ohjetta ja mallia toteuttanut. Mutta oli niistä kaavoista kuitenkin apua asian hahmottamisessa.

Aloin ensin tekemään kenkää marsipaanista, koska ajattelin, että sen muotoileminen on suht helppoa. Kävi ilmi, että marsipaani ei kovetu oikein millään tarpeeksi kovaksi, että varsinkaan kanta pysyisi paikallaan. Laitoin siis kannan sisään jossain vaiheessa palan cocktail-tikkua tueksi. Sitten hoksasin, että sokerimassa kovettuu paljon kovemmaksi, ja ajattelin kokeilla samoja kaavoja siihen, ensin vain piti tietty tehdä se sokerimassa, se olikin juttu sinänsä, mutta ei siitä sen enempää nyt.

Tässä vaiheessa siis minulla oli kaksi kenkää tulossa, ihan eri värisiä ja tyylisiä. Piti alkaa suunnitella, miten niitä koristelisin. Sokerimassasta oli suht helppoa tehdä rinkuloita päälle koristeeksi, mutta marsipaanista sellaisia ei voinut ajatellakaan. Piti tyytyä vähemmän nuukahtaviin juttuihin. No, kun koristeet olin saanut mietittyä, piti opetella, miten kultahileestä saadaan tehtyä maalia, visiona kun oli sokerimassakengästä tehdä sellainen korean kultainen. Ja ihan viimeisenä kompastinkivenä oli nimen ja numeron laitto kengän päälle. Olin marsipaaniversioon jo aikaisemmin kokeillut tehdä nimeä painamalla, mutta se ei onnistunut, valitettavasti siitä kokeilusta jäi pientä epätasaisuutta nimikohtaan. Päätin, että se ei haittaa… Sokerimassakenkäänkin tein ensin ihan erilaiset nimi- ja numerosysteemit, mutta ne näyttivät pahoilta, joten ei auttanut kuin tehdä uudet päälle, siksi siinä on sen verran koholla olevat laatat. Sattuisivat jalkaan, jos tuollaiset oikeissa kengissä olisi… Elintarviketussit onnistuivat erittäin hyväksi ratkaisuksi tekstin tekemiseen kumpaankin materiaaliin.

Kun kengät olivat viimein valmiit, piti miettiä, kumpi sitten on se varsinainen käytettävä versio. En osannut päättää, ja perhe- ja ystäväpiirinkin mielipiteet jakautuivat kahtia, joten päätin lopulta, että kun kerran kakkuja tulee kaksi (tavallinen ja gluteiiniton), niin laitan kummankin päälle kengän. Alunperin kun oli ollut tarkoitus laittaa vain sen tavallisen kakun päälle koriste. Vielä sen verran siitä loppuvaiheesta, että marsipaanikengän alle olisi kannattanut tehdä vaikka sokerimassasta pieni alusta; kenkän kanta oli sen verran painava, että alkoi upota kermapinnan sisään. Tilanne pelastettiin asettamalla sokeripala siihen kannan alle pönkäksi, mutta alusta olisi ehkäissyt koko ongelman.

Tässä vielä kuva, joka antaa mittakaavaa, minkäkokoiset kengät sitten olivat.

Testasin ensimmäistä kertaa kukka- ja lehtimuotteja, joita minulla on. Sulatin valkosuklaata, ja värjäsin osan siitä öljypohjaisella elintarvikevärillä keltaiseksi ja vihreäksi. Muuten ihan hyin onnistui, mutta yksi kukka jäi osittain liian ohueksi, ja särkyi irrotettaessa, ja lehtiin jäi aukkoja, olisi pitänyt hoksata painella tiiviimmin se massa muottiin. Mutta nyt on kokeiltu, ensi kerralla osaan jo paremmin.